Lauantain laskeutuessa...

Lähdinpä lenkille. Lisäpainoksi otin kameran (ylläoleva kuva on räpätty "jo melkein kotona", en kuitenkaan asu veneessä). Lähimetsässä sporttailu meinasi tyystin unohtua, sillä siellä oli niin kauniita, ilta-auringon entisestään koristamia vanhoja puita, että niitäkin piti kuvata. Sekös huvitti eräitä teinipoikia, jotka olivat aloittelemassa lauantaihuumaansa saman puuston suojissa - nämä citypusikot eivät aina ole kovin rauhallisia - mutta sanoivatpa kuitenkin jotain niin positiivisen huvittavaa, että jolleivät olisi olleet lökäpöksyisiä aivan liian poikia, olisin voinut vaikka liittyä seuraansa pussikaljoittelemaan. Vaan keskityin siis puihin.
*****
Äkkäsin myös herkullisen mustikkapaikan sekä lupaavan vadelmapensaikon, jonka aion käydä poimimassa heti kun kypsyvät. Pitääkin vähän vartioida, että ehtii ensiksi! Sitten löysin haudan, ihan muistokivellä ja kaikkea. Kookaskin se oli, kivin kuorrutettu. Helsingin metsiköistä jos minkälaista nippelitietoa omaava ystäväni tunnisti paikan kertomani perusteella heti, mutta minäpä en paljastakaan missä se on tai ketä sinne on peitelty. Jos joskus törmäät tutunoloiseen muistomerkkiin keskellä kaunista luontoa tässä kaupungissa, olet jo melkein naapurissani.
*****
*****
*****
Aikaisemmin tänään mietin, etten toviin ole kertonut masennuksesta tai siihen liittyvistä asioista. Paljon on kuitenkin meneillään, ja ajattelua riittää. Ihan kaikkea itsen tai toisten psykologisointia en kuitenkaan voi tai halua tälle sivulle laittaa, joten kirjoittelen niistä jonkin verran vain minulle ja melko paljon muutamalle ystävälle, jotka tuntuvat tajuavan uskomattoman paljon. Eräät näyttävät omaavan sellaista viisautta, jota luulisi löytyvän vain hyvin pitkään eläneiltä. Kaikkein ihanimmat jakavat viisautensa muruja muillekin.
*****
Kohta alankin kirjoittaa sähköpostia sellaiselle, joka saa luvan keksiä nimen tarantellalleni kunhan sellaisen saan hommattua (tiedoksesi vain tätäkin kautta, sinä sammakoita pelkäävä). On muuten positiivista, etten ole koskaan omannut mitään fobiaa: edes pienenä en pelännyt vaikkapa pimeää tai niitä hämähäkkejä. Korkeissa paikoissa usein huimaa, mutten kai niitäkään kammoa, lapsuuteni kun vietin suurimmaksi osaksi puussa, ja aikuisenakin olen mennyt hyppäämään nosturinnokasta...
*****
Nyt menen pesemään pois vihreän kasvonaamion, joka voisi kammottaa jotakuta(^^) Onneksi et näe minua nyt!