Hämis

Se on kaunis, mutta koituu toisten tuhoksi. Sillä on tarkoitus, mutta se ei tiedä sitä itse. Se tekee mitä sen pitää, ymmärtämättä miksi. Se elää.

*****

Minäkään en tiedä tarkoitustani tai edes sitä, onko sellaista. Silti olen, kun en muutakaan voi. Verkkonani ovat muut ihmiset, ja verkkoon takertujana minä itse. Enkä halua päästä irti, sillä mitä muuta minulla olisi kuin he?

*****

Paitsi tämä alhainen olo, joka jaksaa muistuttaa itsestään yksinäisenä iltana: vielä et ole kovin vahva, vielä et osaa päättää, arvioida, aikaansaada...

*****

Hämähäkki tekee vaikkei ymmärrä, ja jaksaa silloinkin, kun sen seitit on särjetty ja työn joutuu aloittamaan uudelleen alusta.

*****

Onnekas olio.

Kohtaamisia

Palasin juuri Lempäälästä. Siellä oli hurjasti leppiksiä, matkalla juna-asemalle näin niitä ainakin kymmenen! Kaikki olivat ruusupensaiden lehdillä lähellä kirkkoa.
*****
Oli ihanaa nähdä ihania ihmisiä!!! Vaikken itse olekaan "sosiaalisuuteni huipulla", muiden tapaaminen piristää silti kummasti.
*****
Paluumatkalla junassa mietimme syvällisiä, kämppis ja minä, ja syvällisiä juttelin myös ystävänsä kanssa joka soitti juuri silloin ja vaihtoi kuulumisia myös minun kanssani ja osoittautui superkivaksi (aikaisemmin olemme lyhyesti puhuneet vain kerran).
*****
Onneksi maailmaan mahtuu enkeleitä. Mutta mikseivät ne hallitse sitä?

Ilosta väsynyt

Kohta nämäkin ihanat lapsoset pääsevät taas vieraisille pääkaupunkiin. Rakkaat vanhempani ottivat lainan, ensi viikolla kirjoitetaan kauppakirja, ja sitten alan maksamaa vuokraa helle.

*****

Asunto on oikea namu. Minulle riittävän pieni ja vasta remontoitu, sekä mukavalla paikalla. Tätä kävimme kurkkaamassa silloin äitienpäivänä.

*****

Tieto ostopäätöksestä sai minut tänään niin iloiseksi, että siitä seuraavan energian voimalla vein ison kassillisen vaatteita UFFiin, ostin sieltä pari puseroa ja toisesta kaupasta uudet housut. Edes sovituskoppien peilit eivät masentaneet, mikä on aika uskomatonta!

*****

Ihan äsken soitti eräs, joka myös iloitsi muuttoni tähden. Hymy on herkässä kämppiksellänikin; lähikyläily lienee mukavampaa kuin toistemme tavaroihin kompastelu täällä... Huomenna lähdemme tapaamaan ystäviä ja jäämme yöksi. Siitä lisää sunnuntaina.

*****

Kiitos, Taivaan Isä, tästä päivästä

Kiitos ystävistä, kiitos leikeistä

Siunaa, Taivaan Isä, yöllä minua

Ole suojanani myöskin huomenna

*****

(Oli vaan semmonen olo.)

Perhosvaikutus

Niiden kauneus kauhistuttaa. Pilkut pelottavat, kirkkaat värit karkottavat vihollisen tiehensä. Mitä kauniimpi sen kamalampi, perhonen.

*****

Ehkä ihmisillä on samoin: ulkoisesti hurjan hurmaava vaikuttaa monien mielestä pikkuisen pelottavalta eikä tule hyväksikäytetyksi kovin helposti.

*****

Vaatimattomampi voi vain toivoa, että kaikkein kauheimmistakin vastoinkäymisistä oppii ja viisastuu kunhan vain pääsee niiden yli, selviää suurinpiirtein järjissään... Uskaltaisi taas lentää ilman pelkoa siitä, että siiveniskut aiheuttavat myrskyn.

Kukka kauniimmalle huomiselle

*****

Rakastamiseen ei totu, eikä rakastamatta olemiseen.

Jossakin on satama, missä rakkaus on turvallista ja rauhallista, luultavasti, mutta hän ei tiedä missä se on.

*****

(Pirkko Saisio / Punainen erokirja)

*****

*****

Ruusu ei pistä kun saa kasvaa;

jos et poimi, laita maljakkoon kuihtumaan

*****

(Minä)

Jos lähtisin

Luopuisin leikiten

vähästä mitä omistan

*****

Paikkoja ikävöisin pikkuisen

- en paljon -

*****

Ketään kaipaisin kyllä: ihmisiä joita rakastan

kuten pienintä pikkusiskoa tai kultaisinta kaveria

*****

Mutta muistot!

Juuri ne kulkisivat kanssani kaikkiin kolkkiin, kertoen

Että

Itseään ei koskaan

pääse pakoon.

Kumpa vain...

Olisi ihanaa käyttää uutta avainta pian. Äidillä oli eilen paljon parempi yllätys minulle kuin minulla hänelle... Ja nyt pidämme käsiä ristissä.

*****

Mieleni on autio ajatuksista, joita voisi jakaa. Aamulla oli hiukan kuumetta, nyt tuskin enää, mikä on vähän kummaa, mutta saattaahan se johtua pelkästään siitä, etten saanut viime yönä juuri nukuttua. Miksi - sitä en tiedä.

*****

On kuitenkin yllättävän hyvä olo. Toivo on tärkeää.

Toukokuun toinen sunnuntai

Viikon loppu

Kuvassa on entinen instrumenttini, jota olen soitellut viimeöinä - unissa, siis. Pitkään aikaan en oikeasti ole niin tehnyt, vaan myin selloni jo pari vuotta sitten, ja kokeilin kadonnutta tuntumaa erään kanttorin sellolla viime kesän töissä. Joskus tuonkin pariin kuitenkin vielä palaan, kuten myös hevosten, lumilautailun, tanssin... Juu.

*****

Tarkoitukseni ei ollut jutella entisistä harrastuksista vaan kuluneesta viikosta, joka on ollut aika hämmentävä. Tuntemukset ovat lennelleet laidasta laitaan ja johtaneet sekä riitoihin että hempeilyihin... Ja välillä en ole ollut tunnistaa itseäni. Yleisolo on ollut hidas ja hölmö, mutta toisaalta vähäiset valonpilkahdukset ovat olleet näkyviä.

*****

Tuolla viereisessä huoneessa on ihana ystäväinen, minkä tajuan aina vain selvemmin kun hän yrittää ymmärtää vaikkei olisi itse kokenut samoja. Mutta kokenut hän on, yleisesti ottaen, mikä näkyy sellaisena viisautena jota on vaikea selittää. Kerroin eräälle hänen ystävälleen (ja sittemmin toki myös kämppikselleni) miten tunnen syyllisyyttä siitä, etten kai koskaan voi "maksaa takaisin" samalla mitalla, kun hän näin minua auttaa. Tuo ystis sanoi viisaasti, ettei pidä tuntea syyllisyyttä vaan kiitollisuutta, jonka saa myös näyttää. Näinhän se juuri on.

*****

Tänään on tuntunut todella hyvältä, mihin vaikuttaa osaltaan myös kesän tulon läheisyys. Nytkin istun parin metrin päässä avoimesta parvekkeenovesta ja juon kotikaljaa, jonka maku yhdistettynä raittiin ilman tuoksuun tuo mieleen mukaviakin muistoja. Tähän väliin ilmoitus: Aion pysytellä täysraittiina ensi vuoden vappuun asti. Jos joku menee naimisiin tms., voin nostaa maljan (^^), ja ykkösolutta ei lasketa. Mutta tavallaan lasketaan, sillä olen päättänyt kokeilla myös vähähiilihydraattista dieettiä. Luen parhaillani Antti Heikkilän Hyvän olon keittokirjaa, joka vaikuttaa ihan järkevältä opukselta.

*****

Saapa nähdä, mitä loppukevät tuo tullessaan! Muutosta ainakin, se on varmaa.

Kiitos!

Äidille ihanista sanoista. Siskolle piristyskortista, joka sai ilon kyyneleet silmiin - ja kaipauksen. Te olette niin niin tärkeitä, etten osaa sanoa ja näyttää sitä tarpeeksi hyvin! Kiitos myös ässälle, kärsivällisyydestä... Ja sille, joka suhtautui mokailuuni tässä taannoin harvinaisen hyvin.
*****
Ei tämä maailma ihan mätä voi olla, kun on tuollaisia ihmisiä kuin te.

Sinulle, Hänelle

Kun hengittäminenkn tuntuu työltä,

on kiitollinen ihmisestä,

joka jaksaa hidastaa askeltaan ja odottaa

niin että voidaan hengittää yhdessä -

ja voimat pikkuhiljaa palaavat.

*****

(Tuntematon)

Menneitä, unia...

Viime yönä näin ihanaa unta. Se oli pitkä, kaunis ja ihmeellinen jo siksi, etten aikoihin ole katsellut muuta kuin painajaisia tai muuten vaan hyvin sekavia yöseikkailuja. Unelmatodellisuuden hyvä olo jatkui sitten oikeaan iltapäivään asti, jolloin lähdin kirkkoon fiilistelemään, mistä ei sitten tullut mitään, sillä tunnelma(ni) oli jotenkin kateissa. Ajatukset taisivat yksinkertaisesti pyöriä vain "näissä maailmoissa", eikä niissä muissa.

*****

Ensi viikko tuntuu pelottavalta, sillä silloin olisi tarkoitus saada asioita enemmän kuntoon ja hoitaa rästihommia. Toivon todella, että olo olisi suht koht kohdallaan, jotten joudu pakottamaan itseäni joka askeleeseen.

*****

*****
*****

Ystävä, jonka luona edelleen asun, täytti vuosia pari päivää sitten. Eilen hyvässä seurassa iltaa istuessamme juttelimme sitten esimerkiksi iästä, nuoruudesta, lapsuudesta... Siitä, miten itseä etsiessä voi joskus mennä vaikka ihan pikkulapsen tasolle ja miettiä, millainen sitä oikein olikaan silloin, kun suinkin voi muistaa. Mitä ajatteli ja tunsi tuolloin?

*****

Ote pienestä punaisesta vihosta (jota säilytän samassa laatikossa kummilusikan, ensimmäisten sukkieni ja ylioppilaslakin kanssa). Maaliskuulta 1984, äidin käsialaa:

*****

Isi torui kerran Lauraa ja kysyi: "Miksi teet aina tuollaista, vaikka tiedät että se on tuhmaa?" "Kun mä haluan, että mulle ollaan vihaisia", sanoi Laura. "Miksi sitten toivot, että sinulle oltaisiin vihaisia?" "Siks, kun surukin on maailmassa kivaa."

*****

Kolmivuotiaana -

Tosileikkiä ilman ideaa

Lapsena en juuri lekkinyt vauvanukeilla tai autoilla. Tykkäsin sen sijaan barbeista ja he-maneista ynnämuista "pikkuaikuisista". Ihan pienenä pehmolelut olivat tietenkin pop, ja keräilin niitä ympärilleni mm. vessassa asioidessani, jolloin mukana oli usein myös kasa kirjoja. (Tällaisista pottasessioista on olemassa kuvatodisteita, mutten vielä ole saanut skannattua vanhempieni arkistoaarteita koneelleni.) Isompana annoin nimen(!) eräälle koripallolle, jonka kanssa suoritin erilaisia itsekehittämiäni liikesarjoja ja ratoja. Vielä nykyäänkin tykkään voimistella siskolta saamani suuren jumppapallon kanssa juuri siksi, että se tuntuu jotenkin elävämmältä kuin käsipainot tai kuminauhat, punttiksen laitteista puhumattakaan.

*****

Puhun lapsuudesta sillä tunnen olevani lapsellinen, tänään ehkä enemmän kuin joskus ennen. Muistelen alkuaikaani kaiholla, sillä olisin mielummin siellä kuin täällä. En jaksaisi olla aikuinen juuri nyt.

*****

Olen analysoinut menneitä väsymiseen saakka, ja silti on vielä paljon tapahtumia, joita pitää käydä läpi. Olen jo paikallistanut hetken, jolloin asiat alkoivat luisua alaspäin (tiedän, tämä on iso askel), mutten silti tiedä miten saisin muutettua suuntaa. Olenko vielä edes pohjalla??? Ja pitääkö siellä tosiaan käydä...? Milloin minusta tuli hätiköityjä päätöksiä tekevä aikuinen, kun sitä ennen olin tunnollinen, fiksu, kiltti tyttö? Ja siinä välissä melkoinen murkku -

*****

Miksen osaa elää oikein? Olenko joskus kyennyt ja sitten unohtanut, vai olenko aina ollut poikkeuksellisen omituinen?

*****

Keneltä kysyn?

*****

Mitä tekisin vastauksella?

*****

Haluaisinko edes olla normaali maailmassa, joka on kaikin puolin viallinen?

*****

Olisinko minä, jos olisin muuta

Rauhallisia päiviä

Toivon mukaan kukaan ei ärsyynny kuvasta. Joidenkin mielestähän risti ja sateenkaaren värit eivät sovi yhteen... Se seurakuntasali jossa tiistai-iltana istuin, oli kyllä iloisenvärisin ilmapalloin koristeltu. Siellä oli myös kivat "lasimaalaukset": isämeidän monilla kielillä kirjailtuna, osaamieni lisäksi ainakin eestiksi, arabiaksi ja kiinaksi. Kirjavaa oli kirkkokansakin.

*****

Eilisen vietin tipattoman ruhallisesti (paitsi simaa meni puolitoista litraa pelkästään omaan mahaan). Vappuaamun brunssi sisälsi kokkaavan kämppiksen valmistamia raejuustolla ja pinjansiemenillä täytettyjä savulohirullia. Nami! Nytkin se puuhailee jotain maistuvaa tuolla kyökin puolella.

*****

Tässä kaupunginosassa vappumeininki ei poikennut tavallisesta viikonlopusta juuri ollenkaan, sillä ihmiset olivat häipyneet keskustaan juhlimaan. Aamuyöllä havahduin kadulta kaikuvaan laskuhumalaisen pariskunnan sanasotaan, joka käveli nopeasti ohi. Vappuaaton suurin draama taisi olla parvekkeen pesäpönttöä sisustelevan talitiaisen protesti sen johdosta, että olin asettanut pyykinkuivastelineen liian lähelle hänen tulevaa kotikoloaan: hyppely edestakaisin pöntön suuaukolta häiritsevän pyykkitelineen päälle ja takaisin kovan hälytysäänen säestämänä ei jättänyt arvailujen varaa viestin sisällön suhteen. Kun siirsin kapistusta, lintumielosoitus loppui.

*****

Vielä kuukausi sitten en tiennyt, että nuokin tintit osaavat sanoa myös muuta kuin "ti-ti-tyy". Nyt olen ehtinyt kuulla jo vaikka mitä variaatioita teemasta.

*****

Lintukielen opiskelu jatkukoon, ja elämän -