Vappuiloa!

PUSUJA JA HALAUKSIA KUVAN LAPSILLE, ISILLE JA ISOVELJELLE. NÄHDÄÄN PIAN!

Huomenna ykkösellä

TV1 29.4.2008 klo 18:30 - 19:00
*****
Ilona Rauhala
*****
Narsistiseen persoonallisuushäiriöön kuuluu mm. itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus. Haastateltavana psykiatri Gustav Schulman sekä Narsistien Uhrien Tuki ry:n toiminnanjohtaja, Marketta Joutsiniemi.

*****
*****
*****

Kuvassa näkyy kivan kaupungin sumuinen TV-torni. Loppukesästä pääsen muuten verryttelemään saksaani, en tosin Berliiniin vaan Sveitsiin - ja äiti kans! Luulen, että siitä reissusta tulee piristävän mukava.

Naureskelua

Tämä söpönen on tänään saanut minut hekottamaan masun pohjasta asti. Leffansa hurmasi!

*****

Jo parin päivän ajan olen sinnikkäästi keksinyt tekosyitä, jotta välttyisin katsomasta ruotsalaista poliisikomediaa, jota kämppikseni kehui "oikeasti hauskaksi" - siis sellaiseksi, joka saattaisi piristää minua. No, mieleeni tulivat tietysti kaikenmaailman poliisiopistot, joista yhtäkään en ole jaksanut katsoa lopuun saakka edes lapsena. Tänään kuitenkin istuin kiltisti telkun eteen, ja video pistettiin pyörimään. Sitten yllätyin.

*****

Kuvassa poseeraavan herrasen ohjaama Kopps kertoo ruotsalaisen pikkupaikkakunnan lakkauttamisuhan alaisella poliisiasemalla työskentelevistä, ihastuttavan persoonallisista ihmisistä ja heidän omalaatuisista yrityksistään pelastaa työpaikkansa. Eli kuulostaapa edellen tylsältä... Mutta ei! Ihastuin. Hihitin, kikatin, nauroin, tyrskin - ja lopussa hymyilin.

*****

Kantsii tsekata (ja otsikosta kuuluu taas 'klik').

*****

Aamulla nauroin myös, mutta lähinnä epäuskosta. Eräällä on kova tarve todistaa muille - tai ehkä itselleen? - että minä olen pahis, ja kaikki mitä olen, on huonoa ja surkeaa. (Viittaan tässä mm. edellisiin kommentteihin.) Kieltämättä tämän otuksen seurassa alkoi itsekin vähitellen tuntea olevansa pieni ja pilaantunut, joten lienen jollain tapaa tervehtymässä, kun pystyn ottamaan haukutkin vastaan jo ilman itkua - tosin vain tässä muodossa.

*****

Onneksi ympärilläni on ihmisiä, jotka hyväksyvät minut silloinkin, kun en itse jaksa. Ja tietävät, ettei kaikki kirjoitettu ole totta. Toiset vain haluavat ymmärtää väärin viimeiseen saakka.

*****

(Filmeistä tietämättömille tiedoksi: mainitsemani ohjaajan nimi on Josef Fares. Ainakin minä aion katsastaa myös hänen muut pätkänsä, harmaiden päivien varalta.)

Kameleontti

Ystäväni kutsuu minua sellaiseksi. Tähän on varsin pinnallinen syy, sillä hänen mukaansa näytän erilaiselta joka kerta kun tapaamme. (Luulen, että hänen silmissään on jotain vikaa, sillä näemme toisiamme vähintään joka toinen viikko. Niin usein en värjää edes tukkaani!)

*****

Itse aloin miettiä asiaa tänään symbolisemmaltakin kannalta: mielestäni en nimittäin ole kameleonttimainen sen enempää luonteen kuin ulkonäönkään perusteella. En muuta väriä tai pyri sulautumaan ympäristöön edes itseäni suojellakseni, puhumattakaan että tekisin niin vain miellyttääkseni muita, kuten ihmiset kai yleensä. Aina tämä ei kai ole ihan hyvä juttu -

*****

Tänään eräässä nettikeskustelussa joku varoitteli yksityisasioiden paljastelusta verkkosivuilla. Sellainen saattaa kuulemma koitua esteeksi vaikkapa työtä hakiessa. Tajusin, että jos joku potentiaalinen pomo päättäisi olla palkkaamatta minua sen vuoksi, että myönnän olevani/olleeni masentunut, en edes haluaisi työskennellä hänen alaisenaan. Olen sama ihminen sekä töissä että vapaalla, vaikka eri asioita puuhailenkin. En vaihda väriä kelvatakseni!

*****

Kameleonttikaveri kutsuu minua myös muilla hassuilla nimillä, jotka saavat aina yhtä hyvälle tuulelle. Todellinen masennuspilleri hän kyllä on, muistin sen taas tänään tavatessamme (^^).

Koiran elämänohjeet

*****

Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki.

Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kasvoillasi.

Rakkaimpiesi tullessa kotiin riennä tervehtimään heitä.

Ole tottelevainen silloin kun se on etusi mukaista.

Nauti, kun joku tahtoo rapsuttaa vatsaasi.

Ota nokoset ja venyttele ennen kuin nouset.

Juokse, telmi ja leiki päivittäin.

Syö halukkaasti ja innostuneesti.

Ole uskollinen.

Älä milloinkaan teeskentele olevasi joku muu kuin olet.

Jos haluamasi on kätkössä, kaiva kunnes löydät sen.

Jos jollakin on huono päivä, istu hiljaa hänen lähellään ja työnnä kuonosi hellästi hänen syliinsä.

Suo itsellesi yksinkertaisia iloja kuten pitkiä kävelylenkkejä.

Nauti huomiosta ja anna ihmisten koskettaa itseäsi.

Älä pure, jos murina ajaa saman asian.

Kun olet onnellinen, tanssi ympäri ja heiluta koko kehoasi.

Älä juutu syyllisyyteen ja mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka. Juokse heti takaisin ja solmi uudestaan ystävyyden siteet.

- Veronica Hay -

*****

Eilen, tänään ja toissapäivänä

Ilma on ollut ihana, minä en. Viimeiset kolme päivää ovat kuluneet väsymyksen, kyynisen apaattisuuden ja kyyneleidenkin kera. Onneksi ihana kämppikseni on ollut hyvä kuuntelija!

*****

On tuntunut ja lujaa. Miksi onkin niin, että vaikka tiedostaisi mistä tunne tulee ja minne sen kuuluisi mennä, sitä ei silti saa työnnettyä pois tieltä. On vain odotettava, että se menee itsestään ohi, ja koitettava pärjätä kunnes niin käy.

*****

(Varoitus: seuraa naisasiaa.) Sunnuntaina, todellisena aurinkopäivänä, mieleni pysyi visusti varjossa. Tämä on toistunut nyt ainakin kolmen kuukauden ajan juuri samoihin aikoihin, joten sitä sen on pakko olla: pee äm äs. Olen nappaillut eetä viimeiset kymmenisen vuotta, kunnes olin raskaana, kunnes koin keskenmenon, jonka jälkeen pilleriasiaa uudelleen miettiessäni lääkäri ilmoitti että uusien tutkimusten mukaan en voikaan uusia reseptiäni, sillä elämässäni on ollut muutama migreenipäivä (ja suvussa useita niistä kärsiviä), ja ekstraestrogeeni yhdistettynä tähän taipumukseen lisää riskiä saada vaikka mikä aivoinfarkti ja kuolla ennen aikojaan... Joten jäin ilman minut tietyistä vaivoista vapauttaneita valmisteita. Ja se alkaa oikeasti ottaa päähän!!!

*****

Pitänee siis varailla toisenkin pään erikoislääkäri, jotta saisin jotain tolkkua tähän hommaan. En haluaisi alkaa täyttää kalenteria kyynelmerkeillä, kun aikaisemmin siihen ei ole tarvinnut tehdä mitään muitakaan tippoja kuvaavia merkintöjä, sillä nekin ovat olleet juuri ja vain niitä (tiedän, tytöt, tässä asiassa olen ollut onnekas - tähän saakka).

*****

Eilinen oli sentään suhteellisen onnistunut päivä, mitä nyt hurja väsymys vaivaili, vaikka olin tapani mukaan nukkunut hyvin. Äidin kanssa oli kiva jutella, sisko lainasi ihanan levyn, ja sain mukavia sähköposteja (kiitos, kiitos) joihin vastailen kunhan saan aikaiseksi kirjoittaa muutakin kuin tämänkaltaista valivalia. Olkaa kärsivällisiä, ystäväiseni - myös ne, jotka ovat joutuneet odottamaan jo pitemmän tovin. Ajattelen teitä paljon.

*****

Tänään on ollut parempi, vaikka nukuin jälleen liian pitkään. Yöllä näin unta jossa itkin, mutta sen tunnelma on jo unohtunut. Aloin suunnitella Vappua ja vähän kesääkin: aion tehdä jotain, josta jää hyvän melen muistoja.

*****

Positiivinen loppumainostus: Poets of the Fallin uusin levy on timantein koristeltu kultakimpale. Rakastan <3

Kuutamouintia

Minun unissani ei lennetä. Niissä sukelletaan. Vesi on tummaa, mutta sitä voi hegittää. Kuitenkin joka kerta ennen tuon seikan tajuamista panikoin kun luulen, etten ehdi ajoissa pintaan. Ja sitten huomaan, ettei tarvitsekaan ehtiä. Hetki sitten heräsin uppeluksista. Täysikuun takia, kenties - usein heräilen kesken unien juuri silloin, kun se kumottaa kauneimmillaan. On samalla pelottavaa ja turvallista havaita se yhteys, joka tässä kaikkeudessa sitoo toisiinsa vaikkapa kuun ja yhden hullun. Tulee tunne kuulumisesta johonkin ääretömään, huolimatta siitä, ettei edes kykene ymmärtämään mitä se merkitsee.

Uusi aamu

Olipas eilinen!

*****

Kuten monet ovat huomanneet, riita roihusi rumasti. "Kakkukommentit" alittivat tietyn sopivuuden tason erään yksilön ansiosta, mutta jätän ne kuitenkin tässä tapauksessa esille. Jatkossa en aio suvaita mokomaa netiketin rikkomista. Muistin taas, miltä taannoin tuntui kuunnella pahoja sanoja ihan oikeasti. Muistin myös, miten liveriidan jälkeen, ei kovin kauan aikaa sitten, saatoin viettää pari päivää sängyssä kun ahdisti niin! Enpä halua testata, olisinko tänään kyllin vahva kestämään haukut ja halveeraukset oikeassa elämässä, mutta ainakaan sanasota ei saanut minua pimahtamaan. Vaikka taisin kyllä näyttää aika zombilta asioilla piipahtaessani, sen verran ajatuksiin vaipuneena kuljeskelin. Olin iloisesti yllättynyt siitä, että sain puolustajia, vaikka juuri se seikka selvästi nostatti vastapuolen raivon. Muutaman kaverin kannustus oli myös suloista. Ihmiset tietysti ihmettelevät, miten "uskomattoman ihanasta" on tullut kaikkein kamalin... Itsekin olen ymmälläni monen asian suhteen, ja sanotaan nyt vaikka niin, että terapia tulee tarpeeseen, kun kelaan kokemaani. Ja sitten virheistään pitäisi vielä oppia! Ettei valitsisi enää pahasti väärin tai sokeasti uskoisi, että pinnalta kaunis on samanlainen myös sisältä. Että muistaisi ajatella silloinkin, kun tunteet tuppaavat ottamaan vallan; ei olisi tuulen vietävissä - Jos jollekin jäi eilisestä paha mieli, haluaisin toki tietää siitä (sähköpostaaminen sallittu). Tästä päivästämme tulkoon valoisampi!

Magee Blogi!

Toivottavasti et laihduta. Tai jos oletkin dieetillä, toivottavasti et siinä tapauksessa osaa leipoa. Jos kuitenkin vahdit linjojasi ja pärjäät myös kakkuvuokien kanssa, älä missään tapauksessa klikkaa tekstini otsikkoa!!!

*****
Aivan ihana herkkuaitta sekä suulle että silmille. Tämä ilahdutti tänään (^^).

Salaisuus

Tämä ei tietenkään ole iso asia, paitsi minulle. Poltin tänään yhden tupakan kaverin seuraksi, ja vasta jälkeenpäin tajusin, että tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun tein sen ilman huonoa omaatuntoa. ***** En siis polta, enkä ole koskaan polttanut. Paitsi juhlatunnelmissa joskus harvoin, tai "kun kaikki muut polttavat" ja joku tarjoaa - eikä tällaisiakaan tilanteita tule nykyisin juuri vastaan, mikä on tietenkin hyvä asia. Mutta tämän jutun juju ei liity tekooni vaan syyllisyyteen ja häpeään. Siihen, että eikö olekin omituista, kun vasta lähes kolmekymppisenä tiedostaa tämänkaltaisen pikkuasian monesti vaivanneen mieltä aivan tavattomasti - ja ihan turhaan. ***** Miksi ihmeessä? Vanhempani tuskin olisivat pillastuneet edes silloin yhdeksännen luokan syksyllä, jos olisin kertonut ekoista sauhukokeiluistani. Vielä vähemmän he jaksaisivat välittää asiasta tänään. Enkä keksi ketään muuta, jolle voisin olla tilivelvollinen terveydestäni tipan vertaa. Ovatko siis lapsuuden kiellot niin tehokkaita, että mieli toistaa niitä asiayhteydestään irti reväistyinäkin niin pitkään, kunnes tiedostamme niiden vaikutuksen ja sanomme 'stop'? Miksi tämä tajuntamme onkaan niin syvä, mutkikas ja muistavainen! ***** Se tämänkertainen on jo nimetty solidaarisuustupakaksi. Päivän paras hetki kenties, vaikkei ollut edes kevytsavuke. ***** (Äidille ja isille tiedoksi: en edelleenkään aio muuttaa elämäntapojani tältä osin. Kaunis kiitos hyvästä esimerkistänne!)

Ihan joka päivä?

Tällaista bloggausaikataulua on ehdotettu. Hurjan hienoa, että joku haluaisi lukea minun hullutuksiani säännöllisen useasti, mutta itseni on luvattava, että pakkopullaa en näiden rivien rustaamisesta aio tehdä. ***** Tässäpä viikonlopun tapauksia: ***** Perjantai-iltana en lähtenyt ulos. Usein en lähde. Sen sijaan kirjoittelin jotain liittyen muslimien seksuaalietiikkaan, ja taisinpa kiistelläkin aiheesta. Varsin viihdyttävää, oikeasti! ***** Lauantaina kävin pitkästä aikaa visiitillä vanhempieni luona. Sisko oli salaa ottanut napakorun, ja tunnelma oli hieman kiikkerä... Mutta mielellään minä siellä käyn löhöilemässä: enää ei tarvitse osallistua edes kotitöihin, vaan tiskikoneen täyttämisen johdostakin saatetaan sanoa kiitos (^^). Vaan mitähän olisi tapahtunut, jos minä aikoinani olisin alkanut lävistää itseäni? Muistaakseni olen joskus tainnut tapella hiusten värjäyksestäkin - ***** Sunnuntai kului leppoisasti lukien ja laulellen, illalla kävin siis kirkossa. "Kämppikseni" tuli mielenkiinnosta mukaan messuun, ja kaikkein mielenkiintoisinta oli kuulla hänen mielipiteensä siitä kaikesta. On jännittävää huomata, kuinka erilaiset ihmiset kokevat asiat eri tavalla ja kiinnittävät huomiota sekalaisiin seikkoihin. Minua parituntinen hartaudenharjoitus taas piristi, tai siis rauhoitti. ***** Oloni on ollut melko mainio viime päivien ajan. Ensi viikolle olisi silti saatava lääkäri, sillä sairaslomani uhkaa loppua liian lyhyeen; nukun edelleen puolen vuorokauden yöunia (ja jos en, niin päiväunet ovat pakolliset), minkä lisäksi on muutama muukin konsultaatiota vaativa vaiva, tähän masikseen toki liittyvä. Siitä olen onnellinen, että epätoivo on kaikonnut. Ainakin jaksan uskoa, että jonain päivänä taas jaksan! ***** Jakselkaahan tekin, voimienne mukaan.

Tasaantumista

Olo alkaa mennä ohi. Se, joka saa minut olemaan avoin ja rehellinen. Niin ei saa käydä! En halua alkaa häpeilemään sitä, että olin sairaalassa ja vieläpä nautin ajastani siellä. En halua peitellä sitä, miten innoissani odotan psykoterapiaan pääsyä. Tai miten liian kauan piilottelin oikeaa oloani, sillä kuvittelin, että niin tulee tehdä. Että syön masennuslääkkeitä, tapaan psykologia jotta saisin paemman otteen elämästäni... En tahdo omalla vaikenemisellani vahvistaa sitä kieroa käsitystä, jonka mukaan mielen sairaus tekee ihmisestä huonon. Haluan olla se, josta "kukaan ei uskoisi", mutta joka siitä huolimatta kertoo - Joku päivä. Sitten, kun kukaan ei enää uskoisi.

Sinisorsalleni

Huomenta, Kultasydän. Klikkaapa otsikkoa ja kuuntele aamulaulu. Muista hengittää. Muista myös, ettet voi tehdä sitä kenenkään muun puolesta, vaikka kuinka haluaisit. (Hän tietää sen myös.)

*****

Sattuu katsoa vierestä kun ystävä yrittää pelastaa ystäväänsä, joka itse on jo antanut periksi. Elämä ei ole reilua: jotkut ihmiset tuntuvat asuvan epäonnen kaatopaikalla, jossa huolet haisevat ja vastoinkäymisten vuori kasvaa kammottavaksi.

Miksi? Kärsimyksen ikuinen ongelma vailla vastausta.

Toivon, että Joku kuivaisi epätoivon kyyneleet - kun aika on.

Kehtolaulu

Kello lähenee kahta eikä uni ole tullakseen. Jospa tämä nukuttaisi vielä vuosien jälkeenkin... Klikkaa otsikkoa niin kuulet kaunista ja tuttua.

Ihmisiloa

Kiitos, ystäväni, että sait minut nauramaan tänään. Pitkästä aikaa oli mukavaa viettää aikaa "ihmisten ilmoilla" niin, ettei lajitoverien robottimainen tehokkuus ja kiire aiheuttanut ahdistusta. Tavataan pian uudestaan! ***** Minä olen ihmisriippuvainen. Seurapiirini ei ole suurensuuri, mutta hyvin monipuolinen kyllä, ja ihanuuksia pullollaan. Harva on "sydänystävä", mutta mukavia kavereitani ilman elämäni olisi ankeaa myös ulkoisesti. Sairaalassa ollessani mietin, keille kaikille voin kertoa mieleni synkimmistä syövereistä. En ollut lainkaan varma, kuka tahtoo tuntea minut vielä sen jälkeen, kun olen palannut psykiatrisesta hoidosta. Kaksi ystävää olivat enemmän kuin enkeleitä (toinen entinen puolisoni, toisen luona asustan nyt ja etsiskelen uutta kotia ihan rauhassa), mutta se ei ollut mikään yllätys. He tuntevat kaappieni luurangot ja tulevat toimeen niidenkin kanssa. Enemmän ilostuin muutaman muun positiivisista reaktioista: ymmärrystä löytyi yllättäviltä tahoilta. ***** Mitäpä tätä salailemaan. Tällainen olen, tämä heikkous on osa minua. Juuri nyt olen iloinen ja onnellinen siitä, etten ole yksin. Kaikesta huolimatta. ***** Gros bisous!

Pauhaava sydän

Mieltä piristävää sanaleikkiä (:


Ei rikkaus oo rakkautta rikkaampaa
rakkaus oo rikkautta rakkaampaa
Jos rakkaus on suoraa ja rikkaus väärää
kuka suoran säätää ja väärän määrää

Ei tunne oo järkeä köyhempää
köyhä on järki ja tunne käypää
Jos tunne on suoraa ja järki väärää
kuka järjen säätää ja tunteen määrää

Mun täytyy rakastaa nä elämät roskiin
mun sydän pauhaava ku kuohuva koski
Se muille mitä tekee tahdo en kuulla
välistä rakkaus tahtoo elää ja kuolla
Mut sun lähelläs mieli peilityyni on

Ei kauneus oo rumuutta kauniimpaa
ruma on kaunis ja kaunis rumaa
Jos ruma on suoraa ja kaunis väärää
kuka kauniin säätää ja ruman määrää

Ei valhe oo viisautta tyhmempää
onko totuus viisas ja valhe kierää
Jos valhe on suoraa ja totuus väärää
kuka valheet säätää ja totuuden määrää

Mun täytyy rakastaa nä elämät roskiin
mun sydän pauhaava ku kuohuva koski
Se muille mitä tekee tahdo en kuulla
välistä rakkaus tahtoo elää ja kuolla


(Lauri Tähkä ja Elonkerjuu)

Keskipäivän demoni

"Masennus on särö rakkaudessa. Ollaksemme rakastavia olentoja meidän on myös oltava olentoja, jotka voivat vaipua menetyksistään epätoivoon, ja masennus on tuon epätoivon mekanismi. Tullessaan se alentaa ihmisen minuuden ja lopulta kuihduttaa kyvyn antaa tai vastaanottaa hellyyttä. Se nostaa sisäisen yksinäisyytemme pintaan ja tuhoaa sekä yhteytemme toisiin että kyvyn sisäiseen rauhaan. Vaikka rakkaus ei estä masennusta, se pehmustaa mielen ja suojaa sitä itseltään. Lääkehoidot ja psykoterapia voivat uusintaa tuota suojausta ja helpottaa rakastamista ja rakastettuna olemista, ja siksi ne toimivat. Täysissä sielun voimissa jotkut rakastavat itseään ja jotkut toisia, jotkut rakastavat työtä ja jotkut Jumalaa: mikä hyvänsä näistä intohimoista voi antaa sen elintärkeän tunteen päämäärästä, joka on masennuksen vastakohta. Ajoittain rakkaus hylkää meidät, ja me hylkäämme rakkauden. Masennuksessa jokaisen pyrkimyksen ja jokaisen tunteen merkityksettömyys, jopa elämän itsensä merkityksettömyys, muuttuu selviöksi. Tässä rakkaudettomassa tilassa on jäljellä vain yksi tunne, tunne mitättömyydestä." Solomon A. (2002) Keskipäivän demoni - Masennuksen atlas

Pysähtynyt

Päivä, olo, elämä...

Tänään nukuin puoli kahteentoista. Toki havahduin monta kertaa jo aikaisemmin, mutta tuntui liian tympeältä nousta ylös. Onneksi minulla oli sovittu tapaaminen iltapäivällä, muuten olisin kai yhä sängyssä.

Kaupungilla käyminen kyllä piristi. Näin ihmisen, jonka kanssa olin kuulemma käynyt pitkän keskustelun joskus aikaisemmin, mutta en tunnistanut edes hänen naamaansa! Luultavasti olisin uskonut tyypin keksineen koko jutun, ellen jotenkin olisi muistanut kirjaa, joka minulla tosiaan oli pöydälläni yliopiston kirjaston tietokonetilassa silloin ja silloin, ja ellei hän olisi tiennyt minusta niin paljon. Tämä masis vie muistinkin.

Haluaisin tehdä tälle blogillekin niin paljon enemmän, mutta en juuri nyt jaksa lukea ja kääntää tekstejä, joita tahtoisin käyttää. Toivottavasti joku kuitenkin jaksaa seurata mitä täällä tapahtuu (on paljon "terapeuttisempaa" kirjoittaa kun tietää, että sitä ei tee vain itselleen.) Voisinpa ilahtua myös kommenteista -

Eniten kuitenkin toivon, että jaksaisimme eteen- ja ylöspäin. Että kaikesta huolimatta voisimme uskoa huomisella olevan tarjottavanaan jotain sellaista, mikä kannattaa tsekata.

Pieni lintu

En edes tiedä mikä se on. (Kysyn illalla, kun kuvan ottaja kotiutuu.) Mutta luulen, että minulla on ehkä samanlaiset fiilikset kuin tällä pikkuisella: huimaa kun huomaa, miten iso on ottanut valtaansa (omalla kohdallani suuri tunne).

Kuitenkin, kohta saa taas lentää, toivon - toivonko?

*****

Ystäväni koti (jota myös minä juuri asustan) on tällainen: Makuuhuoneen seinillä on kuvia ainakin 50 erilajisesta linnusta. Olohuonetta koristavat muunmuassa sulat ja lintuaiheinen ryijy. Siellä on myös kello, joka ilmoittaa tasatunnit linnunlaululla... Joka puolella on lintukoristeita. Toinen kirjahyllyistä on omistettu lähinnä lintukirjoille monista maailmankolkista, ja parvekkeen pöntössä pesii talitiaispari.

Lintukoto.

Ekaa kertaa psykologilla

Huhtikuu alkoi hyvin. Eilen kävin psykiatrian poliklinikalla, jonne sain lähetteen sairaalasta. Tunnissa ehti taas puhua, ja puhua, ja... Herttainen psykologi vaikutti ensi alkuun "liian kiltiltä" - tunnen tällä hetkellä tarvitsevani jotain muuta kuin pään silittelyä eteenpäin päästäkseni - mutta osasi kuitenkin kuulla kriittiset kohdat kertomuksestani. Hänkin tosin kysyi viimeaikoina liian usein kuulemani: "Onko reippautesi rooli...?" (Mikä reippaus???)

Tuntuu siltä, että tästä on hyvä jatkaa. Tarvitsen tukea löytääkseni ratkaisuja ongelmiini; monien syyt tiedostan kyllä. Ammattilaisen kanssa juttelu, tai puhuminen yleensä, antaa minulle myös kipeästi kaipaamaani lisäenergiaa. Voimattomana ei jaksa edes ajatella.

Tapaamme näillä näkymin kahden viikon välein, minkä lisäksi taidan kohta kysyä lääkäriltäni, mitä mieltä hän olisi siitä että kävisin välillä sielläkin. Tämä opiskelijaterveydenhuollon lääkäri on ollut oikea taivaanlahja ja ensiapu pahaan olooni. Eikä mikään tunnu paremmalta kuin se, että joku oikeasti näyttää paneutuvan sinun ongelmiisi, siitä huolimatta että vaikutat välillä tyhmimmästä tyhmimmältä, asiat liian vakavasti ottavalta hupsulta. Tunteet seurauksineen kun ovat kuitenkin totta.

*****

Huomenna on kulunut jo kaksi viikkoa siitä, kun kotiuduin sairaalasta. Se kotikin on sen jälkeen ehtinyt vaihtua. Muutosta en muuten olisi selvinnyt ilman lataustaukoa osastolla, ihanien ihmisten ja rauhallisuuden ympäröimänä. Onneksi pääsin sinne juuri oikeaan aikaan!