Kuvassa on entinen instrumenttini, jota olen soitellut viimeöinä - unissa, siis. Pitkään aikaan en oikeasti ole niin tehnyt, vaan myin selloni jo pari vuotta sitten, ja kokeilin kadonnutta tuntumaa erään kanttorin sellolla viime kesän töissä. Joskus tuonkin pariin kuitenkin vielä palaan, kuten myös hevosten, lumilautailun, tanssin... Juu.*****
Tarkoitukseni ei ollut jutella entisistä harrastuksista vaan kuluneesta viikosta, joka on ollut aika hämmentävä. Tuntemukset ovat lennelleet laidasta laitaan ja johtaneet sekä riitoihin että hempeilyihin... Ja välillä en ole ollut tunnistaa itseäni. Yleisolo on ollut hidas ja hölmö, mutta toisaalta vähäiset valonpilkahdukset ovat olleet näkyviä.
*****
Tuolla viereisessä huoneessa on ihana ystäväinen, minkä tajuan aina vain selvemmin kun hän yrittää ymmärtää vaikkei olisi itse kokenut samoja. Mutta kokenut hän on, yleisesti ottaen, mikä näkyy sellaisena viisautena jota on vaikea selittää. Kerroin eräälle hänen ystävälleen (ja sittemmin toki myös kämppikselleni) miten tunnen syyllisyyttä siitä, etten kai koskaan voi "maksaa takaisin" samalla mitalla, kun hän näin minua auttaa. Tuo ystis sanoi viisaasti, ettei pidä tuntea syyllisyyttä vaan kiitollisuutta, jonka saa myös näyttää. Näinhän se juuri on.
*****
Tänään on tuntunut todella hyvältä, mihin vaikuttaa osaltaan myös kesän tulon läheisyys. Nytkin istun parin metrin päässä avoimesta parvekkeenovesta ja juon kotikaljaa, jonka maku yhdistettynä raittiin ilman tuoksuun tuo mieleen mukaviakin muistoja. Tähän väliin ilmoitus: Aion pysytellä täysraittiina ensi vuoden vappuun asti. Jos joku menee naimisiin tms., voin nostaa maljan (^^), ja ykkösolutta ei lasketa. Mutta tavallaan lasketaan, sillä olen päättänyt kokeilla myös vähähiilihydraattista dieettiä. Luen parhaillani Antti Heikkilän Hyvän olon keittokirjaa, joka vaikuttaa ihan järkevältä opukselta.
*****
Saapa nähdä, mitä loppukevät tuo tullessaan! Muutosta ainakin, se on varmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti