Unistelen taas. Viime yönä juoksin puujaloilla portaita alas. Se oli vaikeaa, mutta onnistui, ja olin suorituksestani ylpeä.*****
Tämän unen pystyn tulkitsemaan helposti. Mysteeriksi jää vain se, miksen ole tajunnut asiaa ilman alitajuntani apua.
*****
Niillä seipäillä kävely on vaikeampaa ja kömpelömpää kuin tavallinen tallustelu. (Masennus.) Halusin kuitenkin pistää paremmaksi, ja aloin juosta. (Olen yrittänyt olla ns. "hyvä masentunut": minun täytyy saada tästä jotain irti.) Portaiden alasjuoksu on vaarallista ilman moisia sirkusvälineitä, saati sitten niiden kanssa. (Minun tiedostamaton toimintanikin saattaa olla vaarallista, kun kukaan ei huomaa kuinka alhainen oloni oikeasti onkaan.)
*****
Eräs kaunis ihminen krjoitti minulle juuri tästä: että taidan peittää osan ahdistuksestani tehokkaasti tekstieni alle. Kirjoitanhan pääasiassa hyvien hetkien aikaan. Itse tiedostan sen, etten suostu lähtemään ihmisten ilmoille, ellen ole jotakuinkin kuosissa, ellen pysty näyttämään "normaalilta". Viimeksi en mielestäni voinut, mikä ottaa päähän.
*****
Näistä pitää puhua psykologille. Onneksi hän on mukava ja pätevä ja muuta sellaista. Tiedän etten ole ihan pohjalla, kun pystyn ajattelemaan monesta asiasta positiivisesti. Mutta pahimpien olojen tullessa en tajua yhtään, miksi minun pitäisi jatkaa täällä - ketä varten?
*****
Yhteiskunta yrittää vielä saada minusta "kelpoisen". Muuten en saisi edes apua. Tämäkin tieto masentaa.
8 kommenttia:
Selvähän se että masentunut yrittää piilottaa oman sairautensa muilta ihmisiltä. Eihän masentunut edes tiedä olevansa sairas, jotenkin on vain veto poissa ja muutenkin olo tuntuu alavireiseltä.
Miten voi ilmaista toisille olevansa sairas jos ei edes itselleen tunnusta olevansa sairas? Eikö sairastellessa nenä vuoda ja pää ole kipeä? Ainakin pientä yskää pitäisi olla. No, masiksesta kaikki nämä oireet puuttuvat. Olisi helppoa olla masentunut jos huonoina päivinä kuumemittari osoittaisi lukemia yli 37 asteen. Eikös?
Minä tiedän miltä tuntuu tuo salaperäinen voimaton olo. Ajatukset puuroutuvat, unelmat haihtuvat, asiat jäävät hoitamatta.
On vain yksi suunta: ylöspäin.
Minäkin olen suorittanut masennusta.. Minusta ei ulospäin tiedä kukaan, miten huonossa jamassa olen välillä ollut. Sillä en koskaan ole kovin huonossa kunnossa silloin kun olen ihmisten ilmoille päässyt.
Uskon, että minäkin olen yrittänyt juosta puujalkojen kanssa. Yrittänyt käydä kaikki masennuksen vaiheet nopeasti läpi, että pääsisin takaisin normaaliin elämään. Ei ole oikein onnistunut. Itseasiassa mitä enemmän juoksin, sitä syvemmälle vajosin. Vasta nyt, kun olen lopettanut juoksemisen elämä alkaa helpottaa.
Kummallista - vasta kun annoin luvan itselleni olla masentunut, en ole enää yhtä masentunut :/
Minä en näe unia. Toivoisin näkeväni. En tiedä onko lääkityksellä kuinka suuri merkitys siihen, etten näe unia tai sitten en vain muista.
Kiitokset taas näistä sanoista. Yksi ihminen tässä kerran naureskeli sitä, että kuvani tuossa laidassa on aina ollut niin iloinen. Ettei oikein sovi tälle sivulle eikä yksiin tämän päivän ilmeen kanssa. Mutta minä ajattelen, että se muistuttaa itseäni siitä, millainen haluan taas enimmäkseen olla.
ipi: sinulla on tosi hieno blogi! Olen joskus sattunut sinne aikaisemminkin - ehkä listan kautta? - mutta nyt päätin alkaa ihan seuraamaan. Viimeisimmässä tekstissäsi oli joitain ajatuksia kuin kopsattu omasta päästäni.
Haluaisin myös linkata sivusi tuohon laitaan. Sopiihan?
Vastaanpa nyt tännekin: kiitos käynnistä ja kyllä saat linkittää :) minunkin pitäisi päivitellä linkkiblogini linkkejä, kun on tullut niin paljon uusia seurattavia ja osa vanhoista on lopettanut.
Sopii linkittää. Toivottavasti myös. Laitoin nimittäin linkin jo ja kysyn vasta nyt :)
Lämmin kiitos kommentista :)
Takki on tyhjä, päässä vellovat ajatukset, mutta parempaan päin mennään. Mentäisiinkö yhdessä ? Käsi kädessä !
Kiitos linkistä ja kädestä kädessäni. Näin päästään taas hetken matkaa eteenpäin.
Olen nukkunut melkein koko päivän. Nyt alan kirkastaa hiusväriäni huomisia hautajaisia varten.
Oranssia ja mustaa.
Minä taas kirjoitan varmimmin niinä huonoina hetkinä, kun tarvitaan jokin kanava, johon pahaa oloa purkaa. Ja kirjoituksista näkee aika hyvin millainen hetki on ollut.
Lähetä kommentti