"Elämä on kuuma päivä, kenties kuolema on viileä yö, elämä on matala poukama, kenties kuolema on kirkas, syvä vesi." Sanoi Mika Waltari.*****
Pappa, äidin isä, lähti ottamaan siitä selvää eilen illalla. Hän oli sairastellut jo pitkään, ja viimeiset ajat mummo toimi hänen omaishoitajanaan. Nuorin isovanhemmistani siirtyi ensimmäisenä "ikuiseen kesään", kuten äiti tänään sanoi.
*****
Minä en tiedä elämän tarkoitusta, vaikka kuinka yritän arvailla, mikä se voisi olla. Kun ihminen poistuu tästä todellisuudesta, tarkoituksia jäävät varmasti pohtimaan kaikki läheiset ja jotkut kaukaisemmatkin, ainakin hetkeksi. En voi aavistaa, mitä vaikkapa pappani ajatteli omasta elämästään tai siitä, mitä jättää jälkeensä; mikä siitä on hyvää ja mikä ei. Se, minkä kaikki voivat omin silmin nähdä on kaksi lasta, kymmenen lastenlasta ja tähän mennessä yksi lastenlastenlapsi. Ei ihan vähän elämää!
*****
Me olemme ja kuolemme. Jatkumme. Toisessakin todellisuudessa kai.
*****
"Siellä on kaunista." (Thomas Alva Edisonin viimeiset sanat.)
4 kommenttia:
Tuo papan pois meno on pistänyt miettimään taas kaikenlaista. sitä, miksi meillä ihmisillä on aina muka jotian muuta. Kun joku ystävä, sukulainen tai tuttu pyytää kylään, niin on aina jotain muuta, vaikka ei oikeasti mitään suurta estettä olisikaan. Pappa oli toivonut meidän käyvän kylässä, mutta se vierailu vaan aina jäi jonkun muun takia. Lauantaian mikaelin ylioppilasjuhlista tullessa sitten juuri janin kanssa suunniteltiin Kuhmoisiin menoa ja päätettiin mennä mahdollisimman pian. Eilen taas toisista juhlista tulölessa kävimmen janin joulun alla kuolleen mummon haudalla ja minulla tuli sellainan tunne, että kohtakohan minäkin kuljen jonkun lähisukulaisen haudalla ja tietysti päälimmäisenä tuli mieleen pappa. Ei ehditty tekemään vierailua, vaikka pappa sitä kovasti toivoi. Meidän ihmisten pitäisi osata unohtaa se jokin muu... edes joskus.
Tästä kaikesta huolimatta toivotan sinulle siskoseni: Kauniita kesäpäiviä.
No, me näemme seuraavan kerran tummiin pukeutuneena, mutta toivon mukaan lämpimissä tunnelmissa.
Toissa viikonloppuna olin muuten lähellä teitä, Lempäälässä, jonne päädyin kun Koo ei huolinut minua Jyväskylään vaikka on kinunnut visiittiäni jo pitkään. Hän haluaa että viivyn vähintään viikon kun tulen, joka onkin tietysti kivempaa. Saatanpa siis lähteä hautajaisista pienten synttäreitä valmistelemaan.
Kotiinlähdön lähestyessä kaverini hoppuili junaanehtimisen kanssa, ja minä vakuuttelin että arvioimani ajoitus on riittävä. Varmuuden vuoksi kumminkin päätettiin että jos myöhästytään, lähdetäänkin lähijunalla Tampereelle, ja oltaisiin siinä tapauksessa kysytty ehditäänkö nähdä teitä - mutta ehdittiin sitten siihen "oikeaan" junaan kohti Helsinkiä.
Bit,
oikein lämmmin osanottoni!
k
Kiitos. Minä en ole oikein vielä tajunnut, että maailmasta on taas yksi pala pois. Eniten Elämää miettivät nyt äitini, kummitätini ja mummo.
Kaksivuotiaana olin tokaissut, että "Pappa on mun ikioma taivaspoika!" Äiti on piirtänyt lapsuuslausahdusten vihkoseni sille sivulle isänsä kuvan sädekehä pään päällä.
Lähetä kommentti