F32.2

Otteita ICD-10 -tautiluokituskirjasta:
*****

F32 Masennustila

*****
Tyypillisessä lievässä, kohtalaisessa tai vaikeassa masennustilassa henkilö kärsii mielialan laskusta sekä tarmon ja toimeliaisuuden puutteesta. Kyky nauttia, tuntea mielenkiintoa ja keskittyä on heikentynyt, ja pienikin ponnistus johtaa uupumukseen. Tavallisesti uni on häiriintynyt ja ruokahalu vähentynyt. Itsetunto ja itseluottamus ovat melkein aina laskeneet, ja jopa lievässä masennuksessa esiintyy usein syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita. Mieliala ei päivittäin juuri vaihtele, ja se on olosuhteista riippumaton. Mukana saattaa olla ns. somaattisia oireita, joita ovat mielenkiinnon ja mielihyvän menettäminen, herääminen aamuisin monta tuntia tavanomaista aiemmin, masennuksen paheneminen aamuisin, huomattava psykomotorinen hidastuminen, kiihtymys, ruokahalun puute, painon lasku ja seksuaalisen halukkuuden väheneminen. Oireiden määrän ja vaikeuden perusteella masennustila voidaan määrittää lieväksi, kohtalaiseksi tai vaikeaksi.

*****
F32.2 Vaikea masennustila ilman psykoottisia oireita

*****
Masennustila, jossa useat edellä mainituista oireista ovat voimakkaita ja kärsimystä aiheuttavia. Tyypillisesti esiintyy itsetunnon laskua ja arvottomuuden tai syyllisyyden tunteita. Itsetuhoajatukset ja -käyttäytyminen ovat yleisiä,ja tavallisesti ilmenee joukko "somaattisia" oireita.

*****

*****

*****

Tänään tapasin psykiatrin, ensimmäistä kertaa sairaalan ulkopuolella (jossa näin lääkäriä vain kahdesti, toisella kerralla uloskirjoittautumisen yhteydessä). Sairaslomaani jatkettiin elokuun loppuun saakka, ja lääkärintodistukseen kirjattiin ylläoleva diagnoosi.

*****

Lääkäri ihmetteli, miksei minulta ole tähän mennessä otettu sydänkäyrää vaikka kärsin rytmihäiriöistä, minkä lisäksi leposykkeeni on aina ollut melko korkea. Nyt pitää sitten varata sellainenkin tutkimus, jossa elintärkeä elimeni kuvataan ilmeisesti myös ultraäänellä läppävikojen poissulkemiseksi (näin ymmärsin). Sain myös beetasalpaajareseptin - niitähän käyttävät muunmuassa esiintyvät muusikot omiin "tykytyksiinsä" - mutta minimiannostuksesta huolimatta ajattelin vielä lukea asiasta ennen kuin ehkä suuntaan apteekkiin. Ajatus siitä, ettei minulla tällä hetkellä ole mitään muuta lääkitystä kuin jo kuukausia käyttämäni mielialalääke, jota sitäkin otan puolet maksimiannostuksesta, tuntuu hyvältä. En onneksi ole tarvinnut edes rauhoittavia.

*****

Olen iloinen myös siitä, että tämäkin lääkäri oli todella positiivinen hoitokontakti. Tänään jutut liippasivat jo tulevaisuuden järjestämistä koulun ja työn suhteen, mutta niistä puhelen enemmän psykologin kanssa (jota treffasin lyhyesti maanantaina ja uudelleen taas parin viikon päästä). Hoidettavia asioita on paljon, mutta uskon että ne ajan kanssa myös hoituvat.

*****

Kun minulla ei enää ole kiire tai pakko - yhtään mihinkään.