Satu

Kirsi Kunnaksen kirjoittama Metsäsatu. Kuvan räppäsin Tukholmassa elokuussa vuonna viisi, eikä se välttämättä mitenkään liity allaolevaan lastenloruun, jonka kaltaisista jotenkin kamalasti tykkään vieläkin. Lukekaa vaan, vaikka ääneen! Se tekee hyvää.

Kerran kun menin metsään,
ja polku oli hassun kiemurainen,
niin tuli vastaan muuan pieni
peikkomainen nainen.
Ja kun katsoin oikein tarkkaan
huomasin
takana kiemuraisen hännänkin.
*****
Ja siitä heti arvasin,
kai arvaat sinäkin,
että peikkohan se
pieni peikkonainen olikin.
*****
Sen hännänpäästä piti kiinni peikkolapsukainen,
jolla hännänpäässä oli kiinni lapsenhapsiainen
ja hapsiaisen lapsenlapset häntä hännän perään,
ja hännimmäisen hännänpäässä
oli oikein peikkomainen
peikkosuvun kummajainen
jolla ei häntää ollut, ei hännänpäätäkään.
*****
Ja ne peikot mennä möntystivät,
köntystivät
ohi mennä löntystivät.
Ja isovarvas oli niillä kuudes varvas,
siitäkin ne heti peikoiks arvas.
*****
Ja niitä tervehdin.
Ne silloin pysähtyivät kaikki, koko metsä.
Ihan säikähdin.
Ja heti oli kukin olevinaan kanto, mätäs, kivi, sienikin.
- Olkaa mitä vaan, niille vilkutin.
*****
Ja jatkoin matkaa, ja polku oli kumman kiemurainen.
Niin tuli vastaan muuan keijumainen nainen.
Ja kun katsoin oikein tarkkaan, huomasin
sen selässä läpikuultavat siivetkin.
*****
Ja siitä heti arvasin,
sen arvaat sinäkin,
että keijuhan se
pieni keijunainen olikin.
*****
Se oli läpikotaisin niin läpikuultavainen
ja takana yhtä kuultavainen keijukainen
takana keijun leijukaiset ritirimssunaan
ja viimeisenä oli joku hyvin leijumainen
aivan näkymätön olijainen,
jolla ei siipiä ollut ollenkaan,
oliko häntä itseäänkään edes olemassakaan.
*****
Ja ne keijut lentää liihottivat,
viihottivat
ohi lentää hiihottivat
ja niillä oli kukitettu korvanpieli
ja suussa pieni kukkamainen kieli.
*****
Ja heille taputin.
Ne silloin pysähtyivät kaikki, koko metsä, pienin leijukin.
Ja joku oli heti olevinaan ukonhattu,
linnunsilmä, neidonkenkä,
kuka mitäkin.
*****
Ja minä läksin kotiin päin ja poimin ukonhatun,
neidonkengän, sananjalan,
ja otin mukaan kiven, mättäänsyrjän, kannonjuuren,
sienenpalan.
*****
Ja koko metsän kotiin vein
ja pihaan leikkipiirin tein,
ja peikot, keijut tanssiin vein,
ja peikot tanssi röntystäen tasajalkaa, tasajalkaa,
ja keijukaiset tanssi, pyöri, tanssi, pyöri,
oi, ne pyöri pois!