Että olen 'depressiivi'. (Ei se ole oikea sana, ei sitä tarvitse alkaa käyttää!)*****
Että kerroin siitä kellekään. Olisi vaan pitänyt pysyä hiljaa ja odottaa... Kunnes ihmiset alkavat kysellä, että olenko enää olemassakaan kun en pidä yhteyttä, milloin ajattelin pitää kesäloman (kun eivät tietäisi etten pystynyt pitämään edes työtä) tai mitä tavoitteita minulla on ensi lukukaudelle yliopistossa. Millosse gradu? Seurusteletko taas? Voisitko tulla lastenvahdiksi että me saatais omaa aikaa kun ei olla oltu yhdessä missään sitten viimejonkun?
*****
Nyt kelpaan skidivahdiksi vain vanhempieni talouteen, omille pikkusisaruksilleni, jotka ovat jo niin vanhoja, että vahtijan työksi jää valvoa että kotiin tullaan ajoissa, ettei valvota koko yötä ja ettei talossa ole ylimääräisiä kavereita kun käydään petiin.
*****
*****
*****
Etten osaa olla. Fiksu. Analyyttinen. Järkevä.
*****
Kirjoittelen mitä mieleen tulee, kun mieli ei suostu asettumaan tasolle, joka tuottaisi jotain tietämisen arvoista. Ajatuksissani on monia ideoita. Ja kyllä ne sieltä vielä tulevat, ulos... Muttei ihan vielä. Enkä tiedä milloin. Ja se rassaa!
*****
*****
*****
Että en tahtoisi tunnustaa olevani tuo tuossa ylhäällä.
*****
Vaikka juuri sitä tahdon tahtoa: Sanoa, mikä olen juuri nyt. Rehellisesti, pelkäämättä, toivoen että joku arempi saisi rohkeutta sanoista joita kirjoitan.
*****
Ja että joku muu tajuaisi, että masennus on sairaus, mutta että siitä voi parantua.
*****
*****
*****
Minä tahdon olla oikea minä taas!!!
10 kommenttia:
Thanks,
I wonder why... (Mexico, Canada or Turkey?)
Bit hyvä,
älä ole liian ankara itsellesi. Masis ei näy päälle, siksi kaverimme eivät ymmärrä mikä meitä vaivaa. Jos yksikin ihminen luottaa sinuun niin se on hyvä. Enempää ei tarvitse.
Ajattelepa että sinulla olisi flunssa. Oikea kunnon räkätauti. Silloin olisit vällyissä, rulla vessapaperia yöpöydällä, yskisit ja niistäisit. Flunssalla on omat oireensa, masiksella omansa. Minä olen onnellinen että tänään jaksoin pestä mattoja, eilen en jaksanut.
Vielä yksi asia: minä ainakin luotan sinuun.
k
Kiitos.
Voi se joskus vähän näkyäkin, mutta niin kuin sanoit, siitä parannutaan. Oma avoin asenteesi on ihailtava, ja sen ansiosta ja avulla pääset eteenpäin. Ja kaiken jälkeen olet entistäkin vahvempi ja hienompi ihminen! Trust me.
t. Maria
hei
ärsyyntyminen on liikettä, merkki, että meissä on elämää ja toivoa parempaan. auringoista huomista!
Minulle sinä et ole Depressiivi, olet vain Hitsiläinen.
Kovin tuttuja ajatuksia.
Minun ystäväpiirissäni on vain yksi ihminen, joka pyytää minultakin joskus apua. En tiedä pelkäävätkö muut minua. Vai pelkäävätkö he vaivaavansa minua. Vai... En tiedä.
Ipi,
kyllä kaverisi vähän pelkäävät sinua. Itseasiassa he pelkäävät sitä tilannetta jolloin he joutuvat kohtaamaan sinut. Heidän ongelmansa on siinä että he eivät tiedä miten sinut pitäisi kohdata.
Bit,
pidä lippu korkealla!
k
Itse olen sitä mieltä, että kyllä se masis näkyy päälle päin.. jos uskaltautuu ihmisten ilmoille.
Ihmiset (eivät edes kaverit) oikein vaan osaa suhtautua masentuneeseen. Eikä ihmekään! Totisen vahamaiset naamat ovat pelottavia kun niiltä ei oikein mitään vastakaikuakaan saa. Jos ei sitten pidä naamiota yllä. Eikä kukaan siihen muutenkaan pysty 24/7. Enpä itsekään terveenä ollessa pysty käsittämään sitä alavireisyyttä vaikka vuosien kokemus asiasta onkin. Todella masentunut tila on epänormaalia.
Nykyään itse olen ainakin oma itseni, jos ei masentunut minä kelpaa niin sitten olkoon. Kyllä kuitenkin aina on ihmisiä, jotka ymmärtävät, vaikkei siltä aina tuntuisikaan.
Niinpä, anonyymi! Itsestäkin tuntui pelottavalta se aika josta on vain hetken verran, kun ei PYSTYNYT vääntämään naamaansa hymyyn, ei edes teko sellaiseen.
Sitten sitä pysyttelikin mieluummin sisällä. Sillä ei se ole oma itse, joka ei tunne muuta kuin epämääräistä ahdistusta silloinkin, kun huomaa jotain positiivista. Ei sitä vääristynyttä itseä tahdo muille näyttää, kunnes on ihan pakko.
Masiksen helpottaessa voi jo tarvittaessa feikata iloista, mikä saattaa sitten tuoda mukanaan aitoakin oloa, jonka kokemisesta ilontunne kasvaa entisestään ja sitä huomaa, että paranemista tosiaan tapahtuu, kun hyvän huomaamiseen ei enää tarvise keskittyä.
Kiitos kommentistasi.
Lähetä kommentti