Olen viettänyt erakkoviikonlopun. En ole tavannut ketään (paitsi tuntemattomia vastaantulijoita, muutaman kaupankassan ja pitserian sedän). Sitä enemmän olen sitten miettinyt minua ja muita: enimmäkseen niitä muita, mutta sen kautta, mikä on oma suhteeni heihin.*****
Kaikenlaisten kanssa sitä seurustellaan, ihkujen ihmisten! Hiljaisten päivieni aikana olen tapaamattomuudestani huolimatta ehtinyt kirjoitella "muutaman" sähköpostin ja tekstiviestin, joissa on juteltu syvällisiä. Yksinäiseltä ei ole tuntunut yhtään.
*****
Joku minua silti huolestuttaa. Olen nimittäin huomannut, että uneliaisuuteni on taas vähän kasvanut, niin että pitää pistää herätyskello soimaan aamuisin, vaikka edellisenä päivänä ei olisikaan tullut tehtyä mitään rasittavaa joka kelpaisi tekosyyksi liian pitkään nukkumiselle. Juu, tiedän, olen määrätyllä sairaslomalla ja aamu-unisuus ei ole suuren suurin synti, mutta valitettavasti vain se masentaa, jos huomaa viettäneensä "puolet päivästä" unten mailla. (Iltapäivätorkut ovat sitten ihan eri juttu: niistä ei tule morkkista.) Tänä viikonloppuna olen kyllä valvoskellut pikkutunneille asti, mikä tietenkin selittää jotain.
*****
Yöllä olen nettisurffaillut ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Aikaisemmin tänään kurkistelin kaikenmaailman leivontablogeja joita bittiavaruus on pullollaan, ja lisäilin muutamia tuohon oman sivuni reunaan. Tämän tekstin otsikosta avautuu marsipaaniorkidean teko-ohjeet (miten jotkut viitsiikään...!) ja hieno sivusto - hieman turhan näppärä minulle. Linkkikokoelmaani kelpuutinkin vain suhteellisen inhimillisillä ohjeilla varusteltuja saitteja, joiden kautta pääsee niin halutessaan mitä ihmeellisimpien fantasiakakkugallerioiden tykö.
*****
Leipomisella lienee antimasentava vaikutus muuten. Niinkuin kuulemma puutarhanhoidollakin... Ja käsitöiden tekemisellä. Hmmm, tästähän voisi tehdä mielenkiintoisia johtopäätöksiä oman itsensä suhteen -
*****
Nukkuessani olen nähnyt unia sieltä sairaalasta (ensimmäistä kertaa ikinä), ja pitkästä aikaa lukiosta. Käväisinkin entisen opinahjoni sivuilla ja löysin hauskoja vanhoja valokuvia opettajakunnasta(^^). Nyt viimein ymmärrän, miksi P. meni naimisiin puolisonsa kanssa joskus kauan sitten, mutta mietin, mitä ihmettä L:lle on tapahtunut 90-luvun vaihteessa, kun hän lakkasi hymyilemästä... Ja sain varmistuksen siitä, että joku on aina ollut yhtä tympeännäköinen tosikko. Uusista kuvista hoksasin, että M:llä on sormus nimettömässä!
*****
*****
*****
Dear lukija: kommentoi, ehdota ja kysy. Kerro mitä sinulle kuuluu! Muuten tekstini tuppaavat olemaan - tällaisia.
8 kommenttia:
Terve
Olen kirjoittamassa juuri blogiini jotain noista antidepisharrasteista. Leipominen on ok, mutta epäilen, että puutarhanhoito ei ainakaan kaikille käy sen vaatiman kärsivällisyyden takia. Mutta kyllä kaikki luontoon liittyvä on ihmiselle hyväksi. Se on lopulta asia, jolla on pysyvyyttä. Minulle oli melkein kesän kohokohta, kun tutustuin kuoviin ja opin, että joulukorttien punatulkut ovat poikia! (tyttöpunatulkuilla on näet hiilenharmaa vatsa).
Niinpäniin, luonto on luonnollista. Tulee itsellekin sellainen levollinen olo kun voi välillä jopa aistia olevansa osa sitä.
Minun olisi myös pitänyt oppia jotain linnuista tämän kevään ja kesän aikana, kun asustelin kolmisen kuukautta intohimoisen harrastajan kotona (välillä mietin, onko hänki loppujen lopuksi lintu, joka on vain naamioitunut ihmiseksi...). Ja talitipujen pesintää sainkin seurata tosi läheltä. Ne ovat samannäköisiä sukupuolseta riippumatta - ainakin minun silmilläni katsottuna(:
Pitääkin käydä katsomassa blogiasi kohta puoliin.
Hei!
Ajattelin jättää kommentin, kun oon alkanut seuraamaan blogiasi ihan säännöllisesti.
Oon U&A:n kaveri, ja sain heiltä vinkin että voisin tutustua tähän blogiin. Toivottavasti et pahastu. Olen meinaan itsekin masentunut, ja helpottaa lukea muiden kokemuksia asiasta: en ole sittenkään yksin tämän kanssa.
Kirjoitat tosi hyvin tuntemuksistasi, tätä on kiva lukea.
T. Noora
Hei vaan Noora,
Miksi pahastuisin? Itse asiassa oli positiivista kuulla, että A. tunnustaa tuntevansa (vitsi, tietenkin(:
Kiva kun seurailet(te)!
Laura
Huomenta !
Unohtui aikaisemmin kiitellä telkkariohjelma-vinkeistä. Kiitos :D
Pidän blogistasi, tavastasi kirjoittaa...ja kaikesta (paitsi inhoan hämähäkkejä *virn*).
Siispä ojennan sinulle jotain blogissani !
Olen huomannut itsessäni erään muutoksen. Liittyy tuohon sinun erakkoviikonloppuusi. Minä en aiemmin ole kestänyt ollenkaan yksinoloa. Nykyisin oikeastaan kaipaan sitä välillä. Olisi mukava vain olla vaan, olematta kuitenkaan.
Minäkään en ole ole nähnyt unia sairaalasta. Ennen sinne menoa näin niitä paljonkin, mutta en enää. Koulusta en onneksi ole nähnyt unia. Ahdistava ajatuskin.
Hei helvihanna ja ipi,
Piristitte päivää. Näistä lisää huomenna (tai siis tänään, nimim. Uneton).
Vielä ipille:
Tänään oli tarkoitus kirjoittaa enemmänkin yksinolosta ja siihen liittyvistä tuntemuksista, mutta jääköön toiseen päivään. Sinulta sain idean myös mainita jotain niistä tunnelukoista, joista suosittelit joku aika sitten myös kelpo kirjaa (jonka kaverini heti lainasi kirjastosta; itse olen tutustunut opukseen jo aiemmin).
Lähetä kommentti