Sydämiä, sääntöjä ja statistiikkaa

Sydämiä lähetettävänä: HELVIHANNALLE, joka antoi Summerblog-tunnustuksen (pistin nuo tunnarit ihan sivuni alalaitaan, mikä ei tarkoita etten arvostaisi niitä), sekä kesäisiä jutustelevalle AAMULLE ja jätskiherkkujakin kokkaavalle JACK BAUERILLE. Kaksi viimeksimainittua ovat siis oikeutettuja laittamaan tuon kunniakuvan - pistetääs se nyt tähänkin kohtaan sitten - blogisivulleen ja jakamaan jälleen viidelle. Jos siltä tuntuu.

Minä taas laistan "säännöistä" kun välitin tämän vain kahdelle... Muistutankin siis, että kaikki linkkaamani blogit tuolla reunassa ovat tutustumisen arvoisia, ja miksei myös kesäisiä!
*****
Säännöt. Ne ovat joskus tosi tärkeitä, mutta usein eivät. Itsessäni olen huomannut toistuvan tavan kyseenalaistaa kaikki säännökset vähintään kerran, minkä jälkeen jotkut niistä tuntuvat edelleen järkeviltä ja toiset eivät yhtään. Silti monia rajoituksia täytyy toki noudattaa, ihan omankin tyytyväisyyden vuoksi (vastavirtaan kun on kovin vaikea uida), mutta monesti mietin, että jos useammat ihmiset miettisivät perusteita tekemisille, joita tehdään vain "koska niin kuuluu tehdä" ja huomaisivat, etteivät perusteet ehkä olekaan riittävät - voisi virta vähitellen kääntyä uuteen suuntaan.
*****
Pikkuasioiden kohdalla sääntöjen rikkominen voi joskus olla jopa kivaa - olettaen tietenkin, ettei siitä seuraa haittaa kenellekään. Minä kunnostauduin tässä esimerkiksi sairaalassa:
*****
Osastolla sai keittää kahvia milloin mieli. Se piti kuitenkin juoda ruokasalissa ja vieläpä tietyllä puolella ruokasalia, ei oleskelunurkkauksessa missä oli sohva, lehdet ja TV. Syy tähän oli sairaala-apulaisen, siis hänen joka myös siivoaa, mukaan se, että ennen kahveja sai vapaasti kuljettaa huoneisiin, minkä seurauksena lattialle läikkyi turhan monta juomatippaa. Myös niitä sohvia yritettiin suojella kahvien kaatumisilta.
*****
Ymmärrettävää. Sohvasääntöä en kuitenkaan tiennyt (sitä ei lukenut missään eikä kukaan sanonut mitään ennen tuon mukavan työntekijän kanssa juttelua), joten ehdin nauttia monet aamukahvit sanomalehden seurassa pehmeässä nojatuolissa kenenkään puuttumatta asiaan. Huvittavaa oli kuitenkin se, että sama sääntöjä selvittävä siistijä kertoi keinon viedä kahvikuppi huoneeseen kiertotietä niin, ettei tarvinnut kulkea kanslian ikkunan ohi. Niinpä minulla olikin jossain vaiheessa huoneen ikkunalaudalla ainakin kolme tyhjää kuppia - eikä niistäkään kukaan mitään sanonut. Tätä konettakin oli paljon kivempi käyttää kahvin kanssa(^^).
*****
Muut potilastoverit olivat muuten ihmeissään, kun kerroin kysyneeni lupaa läppärin raahaamiselle sairaalaan ja vielä sain sen. Joku sitten tsekkaili koneeni avulla omatkin sähköpostinsa. Kerroin blogialoituksestani myös omahoitajalle, joka kertoi kurkanneensa tänne, mikä oli kiva kuulla kun kiva oli hänkin.
*****
Viime päivinä on ollut ihanaa huomata, että jotkut täysin tuntemattomat ihmiset jotka lukevat sepustuksiani, sanovat saavansa näistä jotain. Eräs kiitteli siitä, että puhun avoimesti asiasta joka on tabu. Heräsin hetkeksi ja muistin, että niin, masennuksesta puhuminen tosiaan taitaa olla sitä (tähän on jo niin tottunut ettei tajua olevansa vähän friikki)... Muutama muu kirjoittelee omia kokemuksiaan, mikä luo toivoa minulle, ja joku on kertonut saavansa rohkaisua siitä, että huomaa toisillakin olevan samoja alhaisia fiiliksiä kuin itsellään.
*****
Tällainen on kaunista kuultavaa. Tulee olo, ettei harrasta hommaa ihan turhaan - vaikka turhuuksia välillä kieltämättä kirjoittelen. Palautetta olisi kiva saada lisää, myös mahdollista negatiivista sellaista (enää en mene rikki sanoista). Sen voi tehdä esimerkiksi vastaamalla aamuyöllä laatimaani pikku kyselyyn tuossa kuvani yläpuolella, tai muilla keinoin.
*****
Ja kun kerran haluan tietää teistä, kerron teistä jotain sellaista jota ette itse tiedä: Blogiani seurailee nykyisin 15-30 ihmistä päivässä (huippu taitaa olla 35). Blogilistan mukaan lukema on reilu 50 viikossa, mutta siellähän näkyvät vain ne käynnit, jotka tehdään ko. listan kautta. (B-listan luetuimmuusjärjestyksessä olen muuten tonnin paikkeilla, niistä 16000:sta. Linkkaan listan tänne jos sijoitus vielä paranee, hih.) Oman lukemani olen siis saanut web counteristani, joka kertoo myös sen, miltä saiteilta tänne tupsahdetaan ja milloin. Teidän näkemänne laskurin arvo taas kertoo kaikki käynnit, vaikka joku kävisi monta kertaa päivässä, minkä takia sen luku on hiukan yläkanttiin. Ei kuitenkaan hirveesti.
*****
Noihin ylhäällä mainitsemiini blogeihin pääsee muuten napsauttamalla isoja sanoja. Minun sadepäivääni kuuluu kohta kauppareissu, jonka jälkeen vastailen sähköposteihin, luen hyvää kirjaa ja kuuntelen kaunista musiikkia. Tätä juttua jatkan huomenna.