"Omahoitaja-terapeuttini" (jonka kanssa on todella hyödyllistä ja mukavaakin jutella) totesi tänään keskustelumme lomassa, että minulla taitaa olla melko vähän ystäviä. Oikeassa oli. Ihmisiä kyllä pyörii ympärillä - ja pyörisi enemmänkin jos vain antaisin - mutta syvät suhteet ovat harvassa. Jotenkin olen aina pitänyt henkistä etäisyyttä useimpiin kohtaamiini, varoen paljastamasta liikaa itsestäni. Nyt kai otan sitä sitten takaisin, kun tällä tapaa päiväkirjailen...
Loppujen lopuksi läheisyys on hurjan tärkeää. On toki vaikeaa aina tietää kehen saattaa luottaa, mutta jollei koskaan ole valmis antamaan mitään itsestään, paljastamaan ja paljastumaan, mitään ei varmasti myös saa.
Eräs Oikea Ystäväni lohdutti minua taannoin suunnattomasti ottamalla syliin ja sanoen: "Joskus sinä olet uskomattoman tyhmä, mutta rakastan sinua silti."
Tommy Tabermann runoilee näin:
Loppujen lopuksi läheisyys on hurjan tärkeää. On toki vaikeaa aina tietää kehen saattaa luottaa, mutta jollei koskaan ole valmis antamaan mitään itsestään, paljastamaan ja paljastumaan, mitään ei varmasti myös saa.
Eräs Oikea Ystäväni lohdutti minua taannoin suunnattomasti ottamalla syliin ja sanoen: "Joskus sinä olet uskomattoman tyhmä, mutta rakastan sinua silti."
Tommy Tabermann runoilee näin:
Pieni laulu ihmisestä
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti