perjantai 11. huhtikuuta 2008

Sinisorsalleni

Huomenta, Kultasydän. Klikkaapa otsikkoa ja kuuntele aamulaulu. Muista hengittää. Muista myös, ettet voi tehdä sitä kenenkään muun puolesta, vaikka kuinka haluaisit. (Hän tietää sen myös.)

*****

Sattuu katsoa vierestä kun ystävä yrittää pelastaa ystäväänsä, joka itse on jo antanut periksi. Elämä ei ole reilua: jotkut ihmiset tuntuvat asuvan epäonnen kaatopaikalla, jossa huolet haisevat ja vastoinkäymisten vuori kasvaa kammottavaksi.

Miksi? Kärsimyksen ikuinen ongelma vailla vastausta.

Toivon, että Joku kuivaisi epätoivon kyyneleet - kun aika on.

1 kommentti:

Stacy kirjoitti...

Kiitos!
Vihloo katsella vierestä ystävän pitkittynyttä kärsimystä jo 12. vuotta tieten sen päätyvän siihen loppuhuipennukseen, että jään vaille häntä.
Minusta tuli sitten se, jolla oli lapio ja joka joutui hautaamaan ystävänsä vaikka lapsena ajattelin, että vuosi 2000 olisi pakko nähdä ja sitten voisi kuolla 31 vuoden kypsään ikään ehtineenä.

Kun voisi antaa henkiriepunsa pois sellaiselle joka sitä tarvitsee enemmän kuin minä itse, mutta kun ei voi niin on pakko ihan itse miettiä, miten elämästä tekisi sen arvoista.