Ihmisiloa

Kiitos, ystäväni, että sait minut nauramaan tänään. Pitkästä aikaa oli mukavaa viettää aikaa "ihmisten ilmoilla" niin, ettei lajitoverien robottimainen tehokkuus ja kiire aiheuttanut ahdistusta. Tavataan pian uudestaan! ***** Minä olen ihmisriippuvainen. Seurapiirini ei ole suurensuuri, mutta hyvin monipuolinen kyllä, ja ihanuuksia pullollaan. Harva on "sydänystävä", mutta mukavia kavereitani ilman elämäni olisi ankeaa myös ulkoisesti. Sairaalassa ollessani mietin, keille kaikille voin kertoa mieleni synkimmistä syövereistä. En ollut lainkaan varma, kuka tahtoo tuntea minut vielä sen jälkeen, kun olen palannut psykiatrisesta hoidosta. Kaksi ystävää olivat enemmän kuin enkeleitä (toinen entinen puolisoni, toisen luona asustan nyt ja etsiskelen uutta kotia ihan rauhassa), mutta se ei ollut mikään yllätys. He tuntevat kaappieni luurangot ja tulevat toimeen niidenkin kanssa. Enemmän ilostuin muutaman muun positiivisista reaktioista: ymmärrystä löytyi yllättäviltä tahoilta. ***** Mitäpä tätä salailemaan. Tällainen olen, tämä heikkous on osa minua. Juuri nyt olen iloinen ja onnellinen siitä, etten ole yksin. Kaikesta huolimatta. ***** Gros bisous!