Olo alkaa mennä ohi. Se, joka saa minut olemaan avoin ja rehellinen. Niin ei saa käydä! En halua alkaa häpeilemään sitä, että olin sairaalassa ja vieläpä nautin ajastani siellä. En halua peitellä sitä, miten innoissani odotan psykoterapiaan pääsyä. Tai miten liian kauan piilottelin oikeaa oloani, sillä kuvittelin, että niin tulee tehdä. Että syön masennuslääkkeitä, tapaan psykologia jotta saisin paemman otteen elämästäni... En tahdo omalla vaikenemisellani vahvistaa sitä kieroa käsitystä, jonka mukaan mielen sairaus tekee ihmisestä huonon. Haluan olla se, josta "kukaan ei uskoisi", mutta joka siitä huolimatta kertoo - Joku päivä. Sitten, kun kukaan ei enää uskoisi. |
perjantai 11. huhtikuuta 2008
Tasaantumista
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hei Bit,
En voi olla ihailematta sitä tapaa miten kirjoitat -en osaa edes kuvailla -teksti ei ole välttämättä helppoa, mutta se on erittäin antoisaa. Huomasin jo tavatessamme, että sinun ei tarvitse haeskella sanoja, ja toisaalta, samanaikaisesti harkitset erittäin tarkkaan mitä sanot. Et höpötä tyhjää -se on lahja, ei kaikkien tarvitse olla smalltalk -ihmisiä.
Minä arvostan sinua -lennokasta kävelyäsi,ilmeistä empatiataitoasi,
lämmintä ystävällisyyttäsi, musikaalisuuttasi...
Kuva sinusta laiturilla on kaunis -kohta saat nauttia siinä kesän auringosta!!
Voi, kiitos!
Sinä se vasta jaksat muita piristää (:
(Hymyilen.)
Kirjoita joka päivä blogiisi!
Kerro mitä olet tehnyt, mitä nähnyt, mitkä ovat päällimmäiset tunteesi!
Tunteet ovat tärkeitä sillä järki tekee päätökset tunteiden perusteella...
k
Lähetä kommentti