Kello lähenee kahta eikä uni ole tullakseen. Jospa tämä nukuttaisi vielä vuosien jälkeenkin... Klikkaa otsikkoa niin kuulet kaunista ja tuttua.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Blogini starttasi sairaalassa, vaan enää ei olla siellä. Elämä jatkuu outona, monipuolisena vaelluksena. Määränpää on tuntematon, maisemat vaihtuvia ja matkasää epävakaista. Liity seuraan!
Entiset
-
▼
2008
(95)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (19)
- ► toukokuuta (14)
-
▼
huhtikuuta
(20)
- Vappuiloa!
- Huomenna ykkösellä
- Naureskelua
- Kameleontti
- Koiran elämänohjeet
- Eilen, tänään ja toissapäivänä
- Kuutamouintia
- Uusi aamu
- Magee Blogi!
- Salaisuus
- Ihan joka päivä?
- Tasaantumista
- Sinisorsalleni
- Kehtolaulu
- Ihmisiloa
- Pauhaava sydän
- Keskipäivän demoni
- Pysähtynyt
- Pieni lintu
- Ekaa kertaa psykologilla
- ► maaliskuuta (21)
Jotkut jaksoi lueskella (:
Muiden mietteitä
Pue
Kuuntele
5 kommenttia:
Ennen kuin mennään lasten kanssa katsomaan pikkukakkosen sivuja, niin päätin vähän taas lueskella. Lapsetkin tuosta olan takaa vilkaisivat touhujani ja kysyivät tuosta kuvasta jossa istut laiturilla että olenko minä siinä. Että kai meissä on samaa näköä. :)
Tasapainoinen... Kai minä sitten olen. Ainakin nyt kaksi vuotta on ollut hyvin tasapainoista elämää. Kaikki taitaa olla Janin ansiota. Eilen meillä olikin seurustelun kaksvuotispäivä, jonka J vietti kamalassa migreenissä ja minä sitten tein ruokia ja koitin parantaa J:n oloa.
Tullaan muuten 2.5. Helsinkiin. Toivottavasti olet maisemissa silloin. Viimetapaamisesta on ikuisuus aikaa.
Nyt mennään mukuloitten kanssa Neppajymykerhoa katsomaan. :) Haleja.
Kiitos, Saaru.
Miten tuo aikakin menee niin lujaa: "mun" muksut eivät enää edes katso Pikkukakkosta. Ja kaikki osaavat lukea... Justiinhan työnsin niitä rattaissa!
Puhumattakaan meistä - vielä eilen tultiin rytinällä maata kohti puunlatvojen kanssa (: Ne kolhut paranivat aina.
Hei, sääli etten voi kuunnella noita musiikkijuttuja kun ei oo kaiuttimia ja oon nääs vähän wanhemman polven ihminen ettei oo tullut opeteltua näitä kaikkia nettihienouksia!
Mutta -"kuuntelinkin" tämän ilman musiikkia, ja ne kaikki kuvat kertoivat ainakin minulle enemmän kuin tuhat sanaa...
Ne kuvat olivat rauhoittavia ja ne vauvat niin viattomia, kauniita ym ym. Ps vauvathan on kyllä myös ihanimpia kun ne nukkuu..!
Minä liimailin vauvojen kuvia vihkoihini jo lukioaikana -en tiedä miksi...!
P.s laitan e-mailia mahdollisimman pian!
Voi hyvin!
Ehkä tiedätkin että tuo on se "Levon hetki nyt lyö, jo joutuvi yö, pieni armaani mun, nuku lauleluhun..." Tässä se on soitettu saxofonilla, mutta kauneimmalta se kuulostaa sellolla.
Minulla oli pienenä sellainen soiva potta, josta kuului tämä kappale! Uniaikaan sitä lauloi isi. (Tämä sävelmä kuului hänelle; äiti lauleskeli kaikkea mahdollista.)
Mihin olet Bit joutunut, kun ei uusia kirjoituksia ole kuulunut...?
Lähetä kommentti