Kuten monet ovat huomanneet, riita roihusi rumasti. "Kakkukommentit" alittivat tietyn sopivuuden tason erään yksilön ansiosta, mutta jätän ne kuitenkin tässä tapauksessa esille. Jatkossa en aio suvaita mokomaa netiketin rikkomista. Muistin taas, miltä taannoin tuntui kuunnella pahoja sanoja ihan oikeasti. Muistin myös, miten liveriidan jälkeen, ei kovin kauan aikaa sitten, saatoin viettää pari päivää sängyssä kun ahdisti niin! Enpä halua testata, olisinko tänään kyllin vahva kestämään haukut ja halveeraukset oikeassa elämässä, mutta ainakaan sanasota ei saanut minua pimahtamaan. Vaikka taisin kyllä näyttää aika zombilta asioilla piipahtaessani, sen verran ajatuksiin vaipuneena kuljeskelin. Olin iloisesti yllättynyt siitä, että sain puolustajia, vaikka juuri se seikka selvästi nostatti vastapuolen raivon. Muutaman kaverin kannustus oli myös suloista. Ihmiset tietysti ihmettelevät, miten "uskomattoman ihanasta" on tullut kaikkein kamalin... Itsekin olen ymmälläni monen asian suhteen, ja sanotaan nyt vaikka niin, että terapia tulee tarpeeseen, kun kelaan kokemaani. Ja sitten virheistään pitäisi vielä oppia! Ettei valitsisi enää pahasti väärin tai sokeasti uskoisi, että pinnalta kaunis on samanlainen myös sisältä. Että muistaisi ajatella silloinkin, kun tunteet tuppaavat ottamaan vallan; ei olisi tuulen vietävissä - Jos jollekin jäi eilisestä paha mieli, haluaisin toki tietää siitä (sähköpostaaminen sallittu). Tästä päivästämme tulkoon valoisampi! |
lauantai 19. huhtikuuta 2008
Uusi aamu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Hei, tässä hieeeno runo =)
"On tyyni nyt
ei tuule nyt
on tuulikin
jo tyyntynyt"
Jossakin "Pikku Pietarin piha" tyyppisessä näytelmässä nainen esitti tämän suurella paatoksella.
Toivottavasti tämä päivä on vähän tyynempi!
Kiitos runosta ja postista. Neuvot "kaiken kokeneelta täti-ihmiseltä" otetaan kiitollisuudella vastaan (:
Tyyntä toivon tosiaan! Tänään onkin ollut rauhallista, tähän asti. Kohta lähden katsomaan "vauvasiskoa", joka täytti viime viikolla 14, ja niitä muita kanssa.
Mielenkiinnolla jään muuten odottamaan lisätietoja tuosta sinun "mysteeristäsi". Onnea hankkeeseen, mikä se sitten lieneekään!
No, minulle ei ainakaan jäänyt tippaakaan paha mieli. Toivoin anonyyminä esiintyneen esittäytyvän kunnolla, ja ilmeisesti Catsyn ja minun tökkimiset saivat sen aikaan.
Toivottavasti sinulle ei tullut siitä kauhean paha mieli!!! Sinä olet kuitenkin asianosainen ja vasta käsittelet koko juttua. Olen kauhean pahoillani, jos niin pääsi käymään.
Minulle eilisten kommenttien lukeminen ja kirjoittaminen ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Minä olen näet ulkopuolinen.
Taisin ikään kuin ladata jotakin vanhaa panolastia itsestäni myös, vaikka kohdehenkilö onkin joku ihan muu. Kuten tiedät.
Kuulokkeissa soi kaunis piano, pöydällä on kuppi kuumaa kaakaota ja pala pitkoa, voita päällä. Mielessä kiitollisuus kokeneista, ihanista ihmisistä.
Kyllä se tästä. Kun kerta sinullakin, ja monilla muilla.
Ihmettelinkin pitkää pinnaasi. Tämä on kauniinhaikea blogi ja sitten tulee tuollainen kummitus tänne mesoamaan omaa pahaa oloaan! : (
Vai pitkä pinna... No hyvä sentään.
Tiedäthän, kukaan ei saa hylätä kummitusta, huolimatta siitä mitä kummitus tekee tai tykkääkö kummitus edes. Muuten se tulee ja huutaa buu ja böö ja luulee, että se kuulostaa hirvittävän hienolta.
Oikeasti se saa sulkemaan ovet ja ikkunat entistä tarkemmin ja pitämään kaikki valot päällä, ettei haamu onnistuisi hyökkäämään udestaan.
Lähetä kommentti