Minun unissani ei lennetä. Niissä sukelletaan. Vesi on tummaa, mutta sitä voi hegittää. Kuitenkin joka kerta ennen tuon seikan tajuamista panikoin kun luulen, etten ehdi ajoissa pintaan. Ja sitten huomaan, ettei tarvitsekaan ehtiä. Hetki sitten heräsin uppeluksista. Täysikuun takia, kenties - usein heräilen kesken unien juuri silloin, kun se kumottaa kauneimmillaan. On samalla pelottavaa ja turvallista havaita se yhteys, joka tässä kaikkeudessa sitoo toisiinsa vaikkapa kuun ja yhden hullun. Tulee tunne kuulumisesta johonkin ääretömään, huolimatta siitä, ettei edes kykene ymmärtämään mitä se merkitsee. |
2 kommenttia:
Hei, me yökukkujat, likitin sinut sivulleni!
Kiva (: Se näköjään toimiikin. Oma selaimeni on viime aikoina takkuillut niin paljon että luulin ettei. Mutta mamman koneelta käsin juuri testasin.
Lähetä kommentti